Tässä viisivuotisessa, Koneen säätiön Jakautuuko Suomi -rahoituksen saaneessa tutkimushankkeessa tarkastellaan ikääntyneiden työttömien arkea. Ikääntyminen on globaali megatrendi, joka näkyy työmarkkinoilla monin tavoin ja pakottaa kehittyneet teollisuusmaat hakemaan uusia ratkaisuja työurien pidentämiseen ja eläkkeelle siirtymisen aikataulutukseen. Hankkeen lähtökohtana on paradoksi, joka syntyy yhtäältä tarpeesta pidentää työuria elinajan odotteen mukaisesti ja luoda tälle toimiva käytäntö. Toisaalta vallitseva taloussuhdanne tuottaa lisääntyvää työttömyyttä, toistuvia yt-neuvotteluja ja samalla työnantajalle kalliiksi käyvän keski-ikäisen ja ikääntyneen työväestön tuntuvaa ja tavanomaista aikaisempaa poistumista työmarkkinoilta.

Hankkeen keskeisenä kysymyksenä on, uhkaako Suomeen syntyä uusi, osin koulutustaustasta riippumaton eläkeläisköyhien luokka? Kaksitahtisuus viittaa yhtäältä tähän eriarvoistumiskehitykseen ja toisaalta valko- ja sinikaulusammattien tunnistettuun eroon työurien rytmeissä ja pituuksissa.

Hankkeen taustaa

Nopea demografinen muutos ja pitenevä elinikä muodostavat yhden tämän päivän kansainvälisistä megatrendeistä (Suomen eläkejärjestelmän… 2013, FuturAge 2011). Väestön ikääntyminen onkin pakottanut kehittyneet teollisuusmaat hakemaan uusia ratkaisuja työurien pidentämiseen ja eläkkeelle siirtymisen aikataulutukseen. Suomessa keskustelu kestävyysvajeesta ja työurista koskee yhtäältä niiden alkupuolta: opiskeluaikojen lyhentämistä ja nuorten nykyistä aiempaa rekrytoimista työelämään, ja toisaalta loppuosaa, keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän korottamista.

Tutkimushankkeessamme tarkastellaan työurien pidentämistavoitetta niiden loppupään, elämäntilanteiltaan yhä heterogeenisemman ikääntyneen työntekijäryhmän näkökulmasta. Poliittisen päätöksenteon, mediakeskustelun ja käynnissä olevan eläkeuudistuksen tukeutuessa pitkälti demografiselle numero- ja tilastotiedolle sekä “keskimääräisen työllisen” idealle, tässä hankkeessa eläkkeelle siirtymistä tarkastellaan sekä media-analyysin että eläköityvien arkielämän tasolla liikkuvan laadullisen pitkittäisseurannan keinoin. Lisäksi kootaan kyselyaineisto. Tutkimus kyseenalaistaa kronologiselle kalenteri-iälle pohjaavan “yksi koko sopii kaikille” -ajattelumallin työurista puhuttaessa ja korostaa eläköitymisen kynnyksellä olevan väestön moninaisuutta, päätöksentekoa ja toimijuutta.

Hankkeen lähtökohtana on paradoksi, joka syntyy yhtäältä tarpeesta pidentää työuria elinajan odotteen mukaisesti ja luoda tälle toimiva käytäntö. Toisaalta vallitseva taloussuhdanne tuottaa lisääntyvää työttömyyttä, toistuvia yt-neuvotteluja ja samalla työnantajalle kalliiksi käyvän keski-ikäisen ja ikääntyneen työväestön tuntuvaa ja tavanomaista aikaisempaa poistumista työmarkkinoilta. Työ ei myöskään aina jousta ikääntyvien työntekijöiden työkyvyn muuttuessa, mikä saattaa johtaa lisääntyvään ikäsyrjintään työelämässä.

Kysymme:

  • Miten eläköitymisen todellisuus rakentuu nykyisessä mediajulkisuudessa ja miten ikääntyvät työntekijät itse jäsentävät omaa työuraansa ja työssäjaksamistaan?
  • Mitkä mukaan ottamisen ja poissulkemisen, myös ikäsyrjintään liittyvät mekanismit koskevat ikääntyneitä työntekijöitä ja miten he itse eläkkeelle siirtymisen, sen ajoittamisen ja oman hyvinvointinsa ja työkykynsä mieltävät?
  • Miten rikkoa työuran loppupuolelle sijoittuva työttömyysjakso ja selvitä takaisin työelämään?
  • Keillä lopulta on mahdollisuus pidentää työuraansa ja mitä työelämän ulkopuolelle ja työttömyyskortistoon päätyminen tarkoittaa arkipäivän selviytymisen, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden eläkeläisyyden näkökulmasta?

Eläkeiän luokkaistuminen toimii tämän hankkeen kokoavana yläkäsitteenä, jonka kautta on mahdollista pureutua eläköitymisen mediakuvaan, arkipäivään ja suomalaisen hyvinvointivaltion mahdollisiin onnistumisen ja epäonnistumisen syihin. Kaksitahtisuuden käsitteellä tällöin viittaamme eläköitymisen ja eläkeläisyyden uudenlaiseen luokkaistumiseen: prosessiin, joka synnyttää eroja pitkään opiskelleiden, tyypillisesti akateemisissa ammateissa ja ns. työntekijäammateissa toimivien välille. Kaksitahtisuus viittaa kuitenkin myös siihen, että eroja ja eriarvoisuutta syntyy lisääntyvästi näiden ryhmien ja yksittäisten ammattikuntien sisälle. Kaksitahtisuus ei siis välttämättä noudata sosio-ekonomista asemaa, koulutustaustaa tai ns. valko- vs. sinikaulusammattien jakoa, vaan hyvin erilaisista ammattiryhmistä saatetaan yhtä lailla joutua työttömäksi ja lopulta kortiston tai pirstaleisen ja katkonaisen työuran kautta eläkkeelle.

Hanke tuottaa tietoa sekä ikääntyvien työntekijöiden mahdollisuuksista pysyä työelämässä että eläkkeelle sopeutumisesta. Se osallistuu samalla sosiologisen ikääntymistutkimuksen siirtymiä, eläköitymistä ja työelämää koskevaan käsitteelliseen ja menetelmäkeskusteluun ja tuottaa empiiristen tulosten ohella monipuolista sähköisen viestinnän (YLE) vauhdittamaa kansalaiskeskustelua. Hankkeessa koottava sanomalehtiaineisto sekä laadullisen pitkittäistutkimuksen välinein kerätty ainutlaatuinen seuranta-aineisto tuottavat tieteellisiä analyyseja, artikkeleita ja opinnäytteitä. Näiden lisäksi tuotetaan Yleisradioon erilaisia sisältöjä ja dokumentteja.

Lähteitä:

FuturAge. A roadmap for European ageing research. October 2011. www.futurage.group.shef.ac.uk

Suomen eläkejärjestelmän sopeutuminen eliniän pitenemiseen. Eläkekysymysten asiantuntijatyöryhmän raportti. Eläketurvakeskus, Tampere 2013.

ajankohtaista

TUTKIMUSHANKKEEN KUULUMISIA TALVELLA 2018

Kohti kaksitahti-Suomea? -hankkeessa tutkimme työurien loppupuolella olevien henkilöiden tilanteita. Olemme kiinnostuneita heidän mahdollisuuksistaan pysyä työelämässä sekä eläkkeelle sopeutumisesta. Työuran loppupuolta rikkoo nykyisin usein työttömyys. Osa pääsee työttömyyden kautta eläkkeelle, mutta …

KÖYHYYS JA UUSI IKÄÄNTYVÄ LUOKKAYHTEISKUNTA

Hankkeen johtaja Pirjo Nikanderin kirjoitus luotaa tekijöitä, joiden myötä Suomeen uhkaa olla syntymässä uusi, osin koulutustaustasta riippumaton eläkeläisköyhien luokka. Köyhyyttä, sen syitä ja moninaisia seurauksia koskeva keskustelu on Suomessa viime …