HEX-konferenssi kokemuksen historian teoriasta ja metodeista

HEX-konferenssi
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto.

Kokemuksen historian huippuyksikön ensimmäinen avoin konferenssi pidettiin Tampereella 4.–5. maaliskuuta. Kansainvälisten vuotuisten konferenssien sarjan avanneen tapahtuman teemana olivat kokemuksen historian teoriat, metodit ja käsitteet. Mukana oli yli 40 kotimaista ja ulkomaista puhujaa sekä saman verran muita kuulijoita.

Ensimmäisen konferenssipäivän avasi key note -luennollaan professori Jan Plamper (Goldsmiths, University of London). Plamperin tutkimus keskittyy etenkin tunteiden ja aistien mutta myös muuttoliikkeiden historiaan. Plamper on kirjoittanut useille eri kielille käännetyn johdatuksen tunnehistoriaan Geschichte und Gefühl: Grundlagen der Emotionsgeschichte (Siedler Verlag 2012). (Englanniksi The History of Emotions: An Introduction, OUP 2015). HEX-konferenssissa Plamperin luento käsitteli kokemuksen käsitteen historiaa ja tulevaisuutta sekä filosofian että historiankirjoituksen historian kautta. Kokemuskäsitteistö on nyt pinnalla: Plamper mainitsi rahoitushakemusten iskusanan olleen 20 vuotta sitten ”diskurssi”, viime vuonna se oli ”eletty kokemus”. Luento päättyi problematiikkaan, joka oli eri muodoissa esillä useaan otteeseen kahden konferenssipäivän aikana: dikotomioiden kuten luonto/kulttuuri ja sisäinen/ulkoinen ylittämiseen. Plamperin mukaan kokemuksen käsite pitäisi ajatella uudelleen holistisesti ja luoda neologismeja sen ilmaisemiseen.

Toisen key note -luennon piti professori Laura Lee Downs (European University Institute, Firenze). Downs on tunnettu sukupuolihistorioitsija, joka on tutkinut muun muassa myös työläisten ja lapsuuden historiaa. Luento oli ennakkokurkistus Downsin Writing Gender Historyteoksen kolmanteen, uudistettuun painokseen identiteetin, subjektiviteetin ja kokemuksen käsitteiden näkökulmasta. Myös Downs pohti biologian ja konstruktivismin jaottelun ylittämistä ja erityisesti yksittäisten ihmisten moninaisten subjektipositioiden huomioimista historiantutkimuksessa. Useissa konferenssin puheenvuoroissa viitattiin Downsin vuonna 1993 Joan W. Scottin teoretisointeihin vastaukseksi kirjoittamaan artikkeliin ”If ’Woman’ is Just an Empty Category, Then Why Am I Afraid to Walk Alone at Night? Identity Politics Meets the Postmodern Subject”, jonka kysymys biologia–kulttuuri-dikotomian äärellä tuntuu edelleen ajankohtaiselta.

Konferenssin yhdeksässä rinnakkaissessiossa kokemusta lähestyttiin teoreettisesti esimerkiksi käytäntöjen, kehollisuuden, materiaalisuuden ja kerronnallisuuden kautta. Empiirissä teemoissa nousivat esiin erilaiset marginaalit, kuten vähemmistöjen, vammaisten, vaivaisten ja mielisairauksien historia. Kokemuksia lähestyttiin myös kulttuurisesti laulujen, kirjallisuuden, valokuvien ja dokumenttielokuvien kautta. Esillä oli niin ikään uskontoon, nationalismiin ja työväenliikkeeseen liittyviä teemoja.

Konferenssin toisena iltapäivänä kokoonnuttiin kahteen yhteissessioon. Niissä kuultiin kokemuksen historian etiikasta yksityisten kirjekokoelmien käyttämiseen liittyen sekä yhdysvaltalaisen historiografian kokemuskäsitteen vaiheita 1900-luvulta nykypäivään. Suurimman huomion sai nytkin käsitteellisten dikotomioiden ylittäminen. Rob Boddice käsitteli tunnehistorian yhteyksiä neurotieteisiin ja esitti ”biokulttuuria” mahdolliseksi jaottelut ylittäväksi käsitteeksi. Sekä Marja Jalava että Willemijn Ruberg pohtivat esitelmissään fenomenologian ja erityisesti Maurice Merleau-Pontyn kehollisuutta painottavan filosofian mahdollisuuksia holistisen lähestymistavan kehittämisessä.

Kokemuksen käsitehistoriasta ja sen nykytilasta pulmineen hahmottui melko yhtenäinen kuva, mutta tulevaisuus on avoin ja sen vuoksi mielenkiintoinen. Miten muutetaan ajattelutapoja, miten luodaan uutta käsitteistöä ja miten tämä kaikki vaikuttaa käytännön tutkimustyöhön?

Konferenssia koskevat twiitit löytyvät tunnisteella #HEXconference2019.

 

Reetta Eiranen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *