Lääkärillä pitää olla sellainen suomen tai ruotsin kielen suullinen ja kirjallinen kielitaito, että hän pystyy sen avulla selviytymään tehtävistään. Kielitaito osoitetaan suorittamalla yleinen kielitutkinto YKI3.

Kielitutkinto on suoritettava ennen ensimmäiseen kuulusteluun osallistumista. Laillistushakemuksen yhteydessä hakijan on esitettävä todistus siitä, että hän on suorittanut yleisestä kielitutkinnosta (YKI) vähintään keskitason tutkinnon (tasot 3–4) kaikilta osa-alueilta tai vaihtoehtoisesti valtionhallinnon kielitutkinnon, josta vaaditaan vähintään tyydyttävä taitotaso.

Todistuksia suoritetuista suomen tai ruotsin kielen opinnoista, esimerkiksi kielikursseista, ei yksinään hyväksytä todistukseksi kielitaidosta. Kielitaitovaatimuksista tarkemmin Valviran sivuilla.

Mitä tarkoittaa YKI3?

Yleinen kielitutkinto (YKI) on aikuisille suunnattu kielitaitotutkinto, joka mittaa kielen osaamista sellaisissa käytännön tilanteissa, joissa aikuinen joutuu puhumaan, kuuntelemaan, kirjoittamaan tai lukemaan vierasta kieltä.  YKI-testissä kielitaitoa arvioidaan tekstin ymmärtämisen, kirjoittamisen, puheen ymmärtämisen, puhumisen osataitojen osalta erikseen. Laillistamista varten vaaditaan YKI3-tason kielitaito kaikilla osa-alueilla. Lisää tietoa YKI-testistä Opetushallituksen sivuilta.

Yleisissä kielitutkinnoissa käytetään kuusiportaista taitotasoasteikkoa, joka on yhteismitallinen yleiseurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikon (pdf) kanssa. Laillistamiseen vaadittava kielitaidon taso YKI3 vastaa siis eurooppalaisen viitekehyksen tasoa B1.

Eurooppalainen viitekehys Yleinen kielitutkinto (YKI)
A1 – perustaso YKI1 – perustaso
A2 – perustaso YKI2 – perustaso
B1 – itsenäisen kielenkäyttäjän taso YKI3 – keskitaso
B2 – itsenäisen kielenkäyttäjän taso YKI4 – keskitaso
C1 – taitavan kielenkäyttäjän taso YKI5 – ylin taso
C2 – taitavan kielenkäyttäjän taso YKI6 – ylin taso

Keskitason YKI-testin suorittanut pystyy käyttämään kieltä monenlaisissa tilanteissa niin vapaa-aikana kuin työssäkin, mutta ei pysty vielä toimimaan asiantuntijana suomen kielellä. YKI3-tason kielitaitoa voidaan kuvailla esimerkiksi näin:

  • Ymmärtää pääkohdat selkeästä yleiskielisestä puheesta, jossa käsitellään esimerkiksi työssä tai vapaa-aikana säännöllisesti esiintyviä ja tuttuja aiheita. Tavoittaa pääkohdat monista radio- ja tv-ohjelmista, joissa käsitellään ajankohtaisia tai ammatillisesti kiinnostavia asioita, kun puhe on melko hidasta ja selvää.
  • Ymmärtää tekstejä, joissa on hyvin tavallista arkipäivän kieltä tai työhön liittyvää kieltä.
  • Pystyy osallistumaan valmistautumatta keskusteluun aiheista, jotka ovat tuttuja tai jotka liittyvät arkielämään tai ajankohtaisiin asioihin.
  • Osaa liittää yhteen ilmauksia yksinkertaisella tavalla kuvatakseen kokemuksia ja tapahtumia.
  • Pystyy perustelemaan ja selittämään lyhyesti mielipiteitään ja suunnitelmiaan.
  • Pystyy kirjoittamaan yksinkertaista, yhtenäistä tekstiä aiheista, jotka ovat tuttuja tai kiinnostavia.

Ammatillinen kielitaito on kuitenkin eri asia kuin yleiskielen taito, eikä YKI-testillä mitata ammatillista kielitaitoa. Ammatillinen kielitaito ei ole pelkkää ammattisanaston hallintaa, vaan myös työssä tarvittavien tekstilajien (esim. kirjaaminen, raportointi, ohje) ja kielellisten tilanteiden hallintaa: pitää osata haastatella, vakuuttaa, motivoida, rauhoitella, kertoa huonoja uutisia jne. Nämä taidot eivät ole tiivistettävissä ulkoa opeteltaviin fraaseihin vaan ne vaativat kykyä lukea tilannetta ja reagoida siihen kielellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.

Liiallinen keskittyminen kielen opiskelussa valmiiden fraasien toistamiseen tekee viestinnästä kaavamaista ja heikentää vuorovaikutusta lääkärin ja potilaan välillä. Fraasit ovat hyvä lähtökohta, mutta lääkärin pitää osata sanoa asia myös eri sanoin, jos viesti ei näytä menevän perille. Ammatillinen kielitaito on myös kykyä kohdentaa viestintää joko maallikoille tai asiantuntijoille ja samalla muuntaa puheen rekisteriä ammatillisesta yleiseen tai päinvastoin.

Suomen kielen erityisenä haasteena on se, että potilaan kanssa keskusteluun tarvittava sanasto ei pohjaudu latinankieliseen terminologiaan, vaan maahanmuuttajalääkäri joutuu opettelemaan lääketieteen termien rinnalla termien suomenkieliset vastineet.  Keskeisen osan lääkärin päivittäistä sanavarastoa muodostaa myös arkikielessä vähemmälle harjoitukselle jäävä puolitekninen sanasto (esimerkiksi kuvata, osoittaa, oire, puutos, vakava, todennäköinen, paine, näyte, tutkimus). Näiden sanojen käyttöala ja merkityskenttä voi olla terveydenhuollon alalla hieman erilainen kuin yleiskielessä.

Lisäksi edistyneen kielenoppijan pitää hallita sanojen sävyeroja sekä erilaisia kielikuvia ja sanontoja. Oman haasteensa tuo puhekieli, joka vaihtelee alueellisesti ja jopa puhujakohtaisesti niin paljon, että kielikursseilla suomea oppineelle maahanmuuttajalle se voi tuntua kokonaan eri kieleltä kuin suomen yleiskieli. Monen maahanmuuttajalääkärin suomenkielinen elämänpiiri on keskittynyt työn ympärille, jolloin luontevia paikkoja arkisen puhekielen harjoittelemiselle voi olla vaikea löytää. Siksi ammattikieli, jossa liikutaan tutuissa, rajatuissa aihepiireissä, voi olla ammattilaiselle huomattavasti helpompaa kuin yleiskieli.

Ammatillisen kielitaidon rinnalla onkin tärkeä pyrkiä kehittämään yleiskielitaitoa lukemalla, katselemalla tv:tä ja keskustelemalla ihmisten kanssa mahdollisimman monenlaisista aiheista. Suuri osa kielen perussanastosta, esimerkiksi verbeistä, on joka tapauksessa yhteistä sekä ammatillisissa että vapaa-ajan tilanteissa. Erilaisista aihepiireistä keskusteleminen myös kehittää kykyä varioida viestintäänsä tilanteen mukaan.

Työyhteisöllä on suuri merkitys ammatillisen kielitaidon kehittymisessä. Luvussa 3.3. annetaan vinkkejä siihen, miten työyhteisö voi edistää maahanmuuttajalääkärin kielenoppimista.