Kuka koulussa pärjää?

Teksti ja kuva: Roosa Yli-Pietilä.

Koulumenestystä on tutkittu laajasti ja useista eri näkökulmista. Oppilaiden näkökulma koulumenestykseen ja koulussa pärjäämiseen on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle ja suurimmassa osassa oppilaiden näkökulmasta tehdyissä tutkimuksissa on tutkittu ainoastaan koulussa hyvin menestyviä tai johonkin vähemmistöryhmään kuuluvia oppilaita.

Halusin omassa Pro gradu -tutkielmassani lähteä tutkimaan tavallisten kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden ajatuksia ja käsityksiä hyvin koulussa pärjäävistä oppilaista.

Käsittelin koulussa pärjäämistä tässä tutkimuksessa laajemmin kuin ainoastaan koulumenestyksen näkökulmasta ja perehdyin pärjäämiseen ensisijaisesti oppilaan kokemuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu neljästäkymmenestä kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden ryhmähaastatteluista.

Piirros koulurakennuksesta

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaiden näkemysten mukaan koulussa pärjää hyvin oppilas, joka tekee aina läksyt, kuuntelee ja osallistuu tunneilla, muttei häiritse. Hänellä on paljon kavereita ja hän tulee hyvin toimeen myös opettajien kanssa. Hän ei kiusaa ketään, on mukava, ystävällinen ja auttavainen, muttei kuitenkaan nössö tai erityisen ujo. Hän auttaa kotona kotitöissä, lukee niin koulukirjoja kuin muutakin kirjallisuutta, ulkoilee, näkee kavereita ja käy harrastuksissa. Oppilaaseen liitetyt kuvailut olivat pääosin myönteisiä ja oppilaan kuvattiin tulevan hyvin toimeen kaikkien kanssa.

Myöskin kiusaaminen nousi verrattain voimakkaasti esille sekä kuudes- että kahdeksasluokkalaisten vastauksissa. Useissa vastauksissa kuvailtiin, ettei hyvin pärjäävä oppilas kiusaa tai syrji ketään. Tämä voi kertoa esimerkiksi siitä, että kouluissa puhutaan aktiivisesti kiusaamisesta ja syrjinnästä sekä pyritään torjumaan niitä.

Koulussa pärjää hyvin oppilas, joka tekee aina läksyt, kuuntelee ja osallistuu tunneilla, muttei häiritse. Hänellä on paljon kavereita ja hän tulee hyvin toimeen myös opettajien kanssa. Hän ei kiusaa ketään, on mukava, ystävällinen ja auttavainen, muttei kuitenkaan nössö tai erityisen ujo. Hän auttaa kotona kotitöissä, lukee niin koulukirjoja kuin muutakin kirjallisuutta, ulkoilee, näkee kavereita ja käy harrastuksissa.

Oppilaat korostivat tässä tutkimuksessa sitä, että kuka vain voi pärjätä koulussa eikä hyvin koulussa pärjääviä oppilaita voida asettaa tiettyyn muottiin. Tällainen näkemys oli hieman tyypillisempi kahdeksasluokkalaisten keskuudessa. Oppilaat eivät myöskään jäsentäneet pärjäämistä sukupuolittuneesti. He saattoivat kyllä käyttää luokkatovereitaan esimerkkeinä vastauksissaan, mutta myös näissä esimerkeissä käytettiin lähes yhtä paljon tyttöjä kuin poikiakin.

Näkemykset hyvin pärjäävistä oppilaista olivat osittain myös ristiriitaisia. Toisaalta oppilaat kertoivat, että kuka vain voi pärjätä koulussa, mutta toisaalta he asettivat kouluympäristöön sopeutumisen ehdoksi pärjäämiselle. Oppilailla saattoi olla myös hyvin erilaisia käsityksiä siitä millainen oppilas pärjää koulussa. Tämä voi kertoa oppilaiden ajattelun olevan murrosvaiheessa. He ovat jo omaksuneet ajatuksen siitä, että kaikki voivat pärjätä, jos haluavat. He eivät kuitenkaan ole vielä täysin varmoja siitä, kuinka se tapahtuu ja ajattelun taustalla näyttäisivät edelleen vaikuttavan voimakkaasti kouluympäristöön sopivuuteen ja sopeutumiseen liittyvät tekijät.

Oppilaat eivät myöskään automaattisesti mieltäneet itseään hyvin pärjääviksi oppilaiksi tai eivät halunneet myöntää sitä. Ryhmähaastattelutilanne on mahdollisesti voinut vaikuttaa tähän; oppilaat eivät välttämättä luokkakavereiden kuullen halunneet sanoa avoimesti pitävänsä itseään hyvin koulussa pärjäävänä oppilaana

Kuka vain voi pärjätä koulussa, jos haluaa

Oppilaat hahmottivat koulussa pärjäämisen keskeisenä tekijänä kotitehtävien tunnollisen tekemisen. Läksyjen tekeminen oli eniten mainittu pärjäämiseen liitetty kuvailu sekä kuudes- että kahdeksasluokkalaisten oppilaiden vastauksissa. Tulos on mielenkiintoinen, sillä eri maiden koulujärjestelmiä vertailevissa tutkimuksissa on todettu suomalaisten oppilaiden käyttävän verrattain hyvin vähän aikaa läksyjen tekemiseen.

Usein ajatellaan, ettei suomalaisessa koulussa anneta paljon läksyjä eikä läksyjen merkitys ole niin suuri. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että myös suomalaiset oppilaat kokevat koulu-uupumusta ja läksyt voivat aiheuttaa suuriakin paineita ja stressiä erityisesti alaluokkien oppilaille. Tulos voi kertoa myös osaltaan siitä, että opettajien ja oppilaiden vuorovaikutuksessa kotitehtävät näyttelevät suurta osaa; läksyjä käsitellään päivittäin ja opettaja saattaa joutua toistuvasti huomauttamaan oppilasta tekemättömistä kotitehtävistä.

Tässä tutkimuksessa oppilaat eivät juurikaan kuvailleet läksyjen tekemisen taustalla olevia tarkoituksia tai sen tuomia hyötyjä, mikä voi viitata siihen, että läksyt ovat kyseenalaistamaton ja itsestään selvä osa koulun arkea, joiden merkityksestä oppimisen mahdollistajana ei oppilaiden kanssa juurikaan keskustella.

Koulussa voi pärjätä yhtä hyvin niin tyttö kuin poikakin.

Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että kuudesluokkalaisiin verrattuna kahdeksasluokkalaisilla koulutyöhön liittyvän toiminnan merkitys koulussa pärjäämiseen oli vähäisempi ja ominaisuuksien merkitys kasvanut. Tämä ero voi kertoa siitä, että alakoulusta yläkouluun siirryttäessä koulutyöhön liittyvän toiminnan merkitys vähenee ja tietynlaisten ominaisuuksien merkitys kasvaa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että siirtymävaihe alakoulusta yläkouluun ei vaikuta oppilaiden käsitykseen hyvin koulussa pärjäävän oppilaan sosiaalisuudesta. Lisäksi erot kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten välillä ovat toiminnan ja ominaisuuksien kategorioidenkin suhteen verrattain pieniä, joten tämän tutkimuksen perusteella ei voida tulkita, että nivelvaiheen vaikutus oppilaiden käsityksiin koulussa pärjäämisestä olisi merkittävä.

Tämän tutkimuksen perusteella ala- ja yläkoulun nivelvaihe ei merkittävästi vaikuta oppilaiden käsityksiin koulussa pärjäämisestä.

Oppilaat eivät kuvanneet monia sellaisia tekijöitä, joita aiempi tutkimus on tunnistanut keskeisinä koulumenestystekijöinä, kuten motivaatiota, oppimistrategioita ja minäpystyvyyttä tai oppilaan lähtökohtia, kuten sosio-ekonomista taustaa. Vaikka tulosta saattaa tältä osin selittää ryhmähaastattelutilanne ja sosiaalinen paine, se ei täysin selitä sitä, että kouluun ja oppimiseen liittyvä positiivinen puhe puuttuu lähes täysin.

Oppilaat eivät myöskään kuvanneet koulussa pärjäämisen ja oppimisen välistä suhdetta.  He eivät esimerkiksi luonnehtineet koulussa hyvin pärjäävien oppilaiden pitävän oppimisesta tai että, nämä haluaisivat jatkuvasti oppia uutta.

Oppilaat eivät liittäneet koulussa pärjäämiseen oppimisen iloa tai opiskelusta nauttimista.

Koulussa menestymisen edellytyksenä näytti oppilaiden näkemysten mukaan olevan sopeutuminen moniin erilaisiin tilanteisiin. Koulussa pärjäävän oppilaan tunnuspiirteeksi määrittyikin ensi sijassa hyvä sopeutuminen moninaiseen kouluympäristöön. Hyvin koulussa pärjäävän oppilaan kuvailut erilaisiin tilanteisiin sopeutumisesta asettavat oppilaalle melkoisen haasteen.

On mahdollista, että yksi pärjäämisen kuvailujen taustalla vaikuttavista tekijöistä on 2010-luvulla pinnalle noussut menestymisen ja menestyksen tavoittelun ilmiö. Tämän ilmiön yleinen ihanne tuntuu olevan, että jokaisen tulisi pyrkiä olemaan ”paras versio” itsestään. Kaikkien tulisi olla kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan, syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Lisäksi tulisi menestyä opiskelussa ja työelämässä, olla kaikesta monipuolisesti kiinnostunut, verkostoitua, omata hyvät sosiaaliset taidot ja laaja ystäväpiiri. Ja kukapa ei haluaisi menestyä? Tämän tutkimuksen tulosten valossa on mahdollista, että kyseinen ilmiö on vaikuttanut myös lapsiin ja nuoriin sekä heidän käsityksiinsä menestymisestä ja pärjäämisestä, sillä pärjäämiseen ja menestymiseen liittyvä puhe sopii ilmiöön. Tästä huolimatta varsinaisen koulumenestyksen tavoittelu ei tämän tutkimuksen perusteella näytä oppilaiden keskuudessa muuttuneen trendikkäämmäksi eikä koulumenestyksellä kehuskella.

Kouluympäristöön sopeutuva oppilas pärjää koulussa.

Tulokset kertovat oppilaiden käsittävän koulussa pärjäämiseen vaikuttavia tekijöitä yllättävän eri tavalla kuin kasvatuksen ja opetuksen tutkimuskentillä on totuttu ajattelemaan. Oppilaat kuvasivat pärjäämisen tarkoittavan ensisijaisesti oppilaan sopivuutta ja sopeutumista koulunkäyntiin, mikä ilmeni vastauksissa pääasiassa koulutehtävien tekemisenä ja opettajan ohjeiden noudattamisena.

Vaikka oppilaat kuvailivatkin toisaalta koulussa pärjäävää oppilasta tarkoin kriteerein, lähes kaikki olivat sitä mieltä, että kuka vain voi pärjätä koulussa, jos haluaa, ja pärjätä voi monin eri tavoin. Tulokset voivat kertoa siitä, että oppilaiden käsitykset koulussa pärjäämisestä ovat muuttumassa. Esimerkiksi viisikymmentä vuotta sitten, hyvin pärjäävää oppilasta ei todennäköisesti olisi kuvailtu sosiaaliseksi kaikkien kaveriksi.

Oppilaat eivät kuitenkaan näyttäneet olevan varmoja pärjäämiseen vaikuttavista asioista ja sen taustalla olevista tekijöistä. Nämä tulokset tarjoavatkin tärkeää pohdittavaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Miten ja miksi kannustamme lapsia ja nuoria pärjäämään koulussa?

Pro gradu -tutkielmaan voi tutustua tarkemmin osoitteessa
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711172720

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *