Maahanmuuttajien vertaisasiantuntijuus Ote työhön -hankkeen työelämäohjaajakoulutuksessa

Maahanmuuttajien vertaisasiantuntijuus Ote työhön -hankkeen työelämäohjaajakoulutuksessa

Teksti: Satu Heimo

Vapaaehtoistyö on aina ollut osa ihmisyhteisöjä. Sen avulla on pyritty vaikuttamaan yhteiskunnan epäkohtiin, huolehtimaan omasta lähiympäristöstä ja pitämään huolta apua tarvitsevista. Vapaaehtoistyöhön lähdetään mukaan erilaisista syistä. Osa ihmisistä etsii uusia kokemuksia, osa toivoo mielekästä tekemistä vapaa-ajalle, osa toivoo vapaaehtoistyön tarjoavan uusia uravaihtoehtoja ja osa haluaa auttaa muita, koska on itse joskus tullut autetuksi.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Ote työhön -hankkeen (2017–2019) maahanmuuttajille suunnattua työelämäohjaajakoulutusta. Tutkielma kuvaa vapaaehtoista vertaisuutta koskevia yhteiskunnallisia merkityksenantoja ja vertaisuuden hyödyntämistä maahanmuuttajia työllistävän aikuiskoulutuspolitiikan ratkaisuna.

Ote työhön -hanke on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama ja sen päätoteuttajana on Työväen sivistysliitto. Hanke toimii Tampereella ja Helsingissä. Koulutuksen toteutuksesta vastaavat Työväen sivistysliiton lisäksi Tampereen aikuiskoulutuskeskus, Helsingin aikuisopisto, Julkisten- ja hyvinvointialojen liitto sekä Suomen Pakolaisapu. Tampereen yliopisto toteuttaa hankkeeseen seuranta- ja arviointitutkimusta. Ote työhön -hankkeen työelämäohjaajakoulutuksen tarkoituksena oli antaa työelämäohjaajille tietoja ja taitoja, joiden avulla he voisivat koulutuksen jälkeen ohjata vapaaehtoisina maahanmuuttajien vertaisryhmiä. Koulutuksen aiheina oli työelämä, työnhaku, vertaisuus, kulttuurienvälisyys ja ryhmien ohjaaminen. Koulutus oli suunnattu ihmisille, joilla oli jo aiempaa kokemusta suomalaisesta työelämästä. Vertaisryhmät olivat puolestaan tarkoitettuja erityisesti pitkään työelämästä poissaolleille maahanmuuttajille, joiden tavoitteena oli päästä työhön tai koulutukseen.

Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jolle on tyypillistä käytännön ja teorian vuoropuhelu. Tutkimusprosessin aikana liikuin toimintatutkimuksen kehällä suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin ja reflektion välillä. Tutkimuksessani kysyin, millaisia opetusmenetelmiä maahanmuuttajille suunnatussa aikuiskoulutuksessa käytettiin, millaisia vertaisuutta koskevia tulkintoja koulutuksessa rakentui, ja miten nämä opetusmenetelmät ja tulkinnat näkyivät vertaisryhmien ohjaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat sosiaalista oppimista, transformatiivista oppimista ja osallistavaa pedagogiikkaa käsittelevät aikuiskoulutuksen opetusmenetelmät. Sen lisäksi käytin tutkimuksen tukena vertaisuutta, vapaaehtoistoimintaa ja kokemusasiantuntijuutta käsitteleviä empiirisiä tutkimuksia. Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistoa olivat hanketoimijoiden, kouluttajien ja työelämäohjaajien haastattelut, työelämäohjaajien koulutusten havainnoinnit sekä työelämäohjaajien koulutuksen alussa ja lopussa täyttämät itsearviointilomakkeet. Aineisto kerättiin vuonna 2018 ja analysoitiin dekonstruktiivis-hermeneuttisesti. Dekonstruktiivis-hermeneuttinen lähestymistapa toimintatutkimukseen tarkoittaa sitä, että purin aluksi aineistoa etsien sen sisältä sanavalintojen ja kuvausten jännitteitä ja ristiriitaisuuksia, minkä jälkeen tulkitsin aineistoa ja rakensin siitä uutta kokonaiskuvaa peilaten sitä omaan esiymmärrykseeni ja aiempaan tutkimustietoon.

Tulosten mukaan koulutukseen osallistui erityisesti maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, jotka halusivat omien kokemustensa vuoksi auttaa muita maahanmuuttajia. Koulutuksessa käytettiin vastavuoroista ja dialogista opetustapaa, jonka avulla työelämäohjaajille annettiin tietoja, heitä ohjattiin tekemään käytännön harjoituksia sekä jakamaan kokemuksiaan. Vertaisuudesta rakennettiin aineiston perusteella kolme erilaista tulkintaa, joista ensimmäisessä työelämäohjaajat näyttäytyivät vertaisina vastuunkantajina. Vertaisen vastuunkantajan tulkinnassa vertaisuus perustuu maahanmuuttajataustaan riippumatta ihmisten taustatekijöiden muista eroista, ja auttamishalun motivaationa on solidaarisuus. Työelämäohjaajat haluavat auttaa, koska he tietävät miten vaikeaa maahanmuuttajien on kotoutua Suomeen. Toisessa tulkinnassa työelämäohjaajat näyttäytyivät voimaantuneina kokemusasiantuntijoina. Voimaantuneen kokemusasiantuntijan tulkinnassa asiantuntijuus perustuu maahanmuuttajuuden kokemukseen ja vertaisuus on keino välittää asiantuntijuutta vertaisryhmissä. Kolmannessa tulkinnassa työelämäohjaajat näyttäytyivät itseohjautuvina urasuunnittelijoina, jotka osallistuivat toimintaan henkilökohtaisista syistä esimerkiksi omaa ammattiuraa rakentaakseen. Tässä tapauksessa vertaisuus jäi toiminnassa sivurooliin.

Tulokset kertoivat koulutuksen onnistumisesta siltä osin, että koulutuksen opetusmenetelmät voimauttivat työelämäohjaajia ja saivat heidät tuntemaan pystyvyyttä. Huolimatta positiivisista koulutuskokemuksista opittujen taitojen vieminen vertaisryhmien ohjaamiseen oli kuitenkin haastavaa. Ote työhön -hankkeen vertaisryhmiin oli vuonna 2018 vaikeaa saada mukaan ja sitouttaa osallistujia. Opetusmenetelmät ja koulutuksessa rakentuneet vertaisuutta koskevat tulkinnat näkyivät vertaisryhmien ohjaamisessa niin, että työelämäohjaajilla oli vertaisryhmissä haasteita rajata tarjoamaansa apua, rakentaa vastavuoroisuutta ja ymmärtää osallistujien kokemusmaailmaa. Vertaisista vastuunkantajista tuli ryhmissä uupuneita ohjaajia, voimaantuneista kokemusasiantuntijoista etääntyneitä opettajia ja itseohjautuvista urasuunnittelijoista yli-innokkaita aktivoijia.

Tarkasteltaessa maahanmuuttajille suunnatussa aikuiskoulutuksessa rakentuvia vertaisuutta koskevia tulkintoja ja niiden yhteiskunnallista merkitystä huomataan, että Ote työhön -hanke kuvastaa uusliberalistista yhteiskuntaa, jossa vastuuta heikosti työllistettävistä siirrellään työttömien itsensä, vapaaehtoisten, hankkeiden, viranomaisten, työnantajien ja ammattiliittojen välillä. Koulutuksessa tulee näkyville myös Euroopan unionin tavoite aktiivisesta kansalaisuudesta. Koulutuksessa esiintyi lisäksi tulkintaa, jossa tehtiin yksinkertaistavaa jakoa maahanmuuttajiin ja suomalaisiin, vaikka toiseuttavaa tulkintaa pyrittiin myös aktiivisesti purkamaan kuvaamalla ihmisiä ja maailmaa monimuotoisina.

Tutkimustulosten perusteella pohdin pro gradu -tutkielmassani sitä, pyritäänkö projekteilla ja koulutuksilla edistämään yhteiskunnan integraatiota vai maahanmuuttajien segregaatiota omiin vertaisryhmiinsä. Työelämäohjaajakoulutusten onnistumisen avaimena voidaan pitää vastavuoroisuutta ja dialogisuutta työelämäohjaajien ja kouluttajien välillä riippumatta kielitaustasta. Samanlaista kokemusta ei kuitenkaan pysty rakentumaan vertaisryhmiin, mikäli niiden ohjaajina ja osallistujina on ainoastaan maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, ja suomea äidinkielenään puhuvat toimivat ryhmissä vierailevan asiantuntijan roolissa. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajien tekemää yhteiskunnalliseen hyötyyn pyrkivää vapaaehtoista vertaistoimintaa tulisi arvostaa enemmän mahdollistamalla koulutuksen jälkeen työelämäohjaajille virallinen ammatillinen status, työnantajien hyväksymä todistus sekä työpanokseen suhteutettu korvaus.

Tutkimus voi edesauttaa avointa yhteiskunnallista keskustelua maahanmuuttajien vertaisohjauksesta ja työllistämisen vastuukysymyksistä. Tuloksia on myös mahdollista käyttää Ote työhön -hankkeen kehittämisessä ja arvioinnissa, ja niistä hyötyvät vapaaehtois- ja vertaistoiminnan järjestöt, hankkeet sekä koulutusorganisaatiot.

Pro gradu -tutkielma: ”Mitä me saatiin koulutuksesta, me annetaan niille”. Maahanmuuttajien vertaisasiantuntijuus Ote työhön -hankkeen työelämäohjaajakoulutuksessa