Mikä saa pitkänlinjan ammattilaisen kukoistamaan? Mikä murentaa motivaatiota ja osaamisenkokemusta?

Teksti: Ulla Ruusukallio

Ulla Ruusukallio selvitti pro gradu -tutkimuksessaan, miten ikääntyvät nuorisotyönohjaajat sanallistavat työelämäkulussa muotoutunutta ammatillista osaamistaan ja kollektiivista asiantuntijuuttaan, sekä minkä tekijöiden tai muutosten he kokevat työelämäkulussa vaikuttaneen osaamisen kokemustaan ja työhön motivoitumistaan vahvistaen tai osaamisenkokemusta ja motivaatiota murentaen.

Pro gradu -tutkielman otsikon sanapari kasvattajat takakaarteessa viittaa urheilutermein ratakierrokseen, jonka takakaarteessa tai loppusuoralla tutkimukseen osallistuneet nuorisotyöohjaajat omassa työelämäkulussaan olivat.

Kertoessaan käsityksiään omasta ammatillisesta osaamisesta ja osaamisen kokemusta vahvistaneista ja murentaneista tekijöistä nuorisotyöntekijät peilasivat kokemaansa kaikkea työelämäkulussaan tapahtunutta vasten. Kunkin yksilöllinen työelämäkulku ja sen vaiheet olivat myös se todellisuus, jossa heidän ammatillinen identiteettinsä on kypsynyt ja jossa he samastuvat ammattialansa asiantuntijoiden joukkoon.

Vakavammin ammatillista osaamista ja motivaatiota olivat murentaneet oman työyhteisön negatiivisuus ja heikko johtaminen, työn työajattomuus sekä työn tekemisen sijoittuminen ilta-, viikonloppu- ja loma-aikoihin. Myös kirkon teologikeskeisyys ja nuorisotyönohjaajan ammatillisten raamien kapeus sekä työn vuodesta toiseen samana toistuva ja koskaan päättymätön luonne koettiin osaamisen kokemusta ja työhön sitoutumista murentaneiksi tekijöiksi. Muutama tiedosti omien ammatillisten rajojen ylittämisen ja sitä seuranneen uupumisen olleen osasyynä osaamisen kokemuksen murenemiseen.

Kirkon nuorisotyönohjaajien kollektiivinen asiantuntijuus näyttäytyi hyvin monitahoisena osaamisen tihentymänä. Osa hahmotti asiantuntijuutta oman tai ammattikunnan ydinosaamisen tai osaamisen moninaisuuden kautta ja osa sanallisti kollektiivista asiantuntijuutta kunkin omanlaisena työelämäkulussa kertyneenä ammatillisena pääomana. Osa kuvasi asiantuntijuutta ammatillisten roolien tai omaksumansa identiteetin kautta ja osa työlle asetettujen tavoitteiden näkökulmista.

Nuoriotyönohjaajien käsityksiä kollektiivisesta asiantuntijuudesta ja ammatillisesta identiteetistä

Kollektiivisen asiantuntijuutensa sisällön ikääntyvät nuorisotyönohjaajat kuvasivat olevan kasvatuksen yleistä asiantuntijuutta tai jonkin kirkollisen kasvatuksen työalan asiantuntijuutta, nuorten elämänkysymysten tai nuorisokulttuurin asiantuntijuutta sekä nuoren kasvun tukemisen, läsnäolon ja rinnalla kulkemisen asiantuntijuutta. Osa koki ammattikunnan kollektiivisen asiantuntijuuden olevan verkostoissa tapahtuvaa vaikuttamista ja maailmoiden välisenä tulkkina toimimista. Merkittävä havainto oli se, että nuorisotyönohjaajat eivät nähneet kristillistä kasvatusta oman tai kollektiivisen asiantuntijuutensa yhtenä irrallisena osa-alueena vaan ennemminkin koko asiantuntijuutensa läpäisevänä ja sen sisään rakentuneena ulottuvuutena.

Ammatillisen identiteetti tässä tutkimuksessa nähtiin yksilön tavaksi sanoittaa kuka tai mitä hän ammattinsa harjoittajana on. Identiteetin ymmärrettiin rakentuvat työelämäkulun ympäristöissä, käytännön työtilanteissa sekä niihin kietoutuvissa yksilön oman henkilöhistorian vaiheissa.

Ikääntyvien nuorisotyönohjaajien sanallistamat ammatilliset identiteetit taulukoitiin alalle motivoitumisen ja sanallistetun osaamisen mukaan ruudukkoon. Ne, jotka sanallistivat osaamistaan koulutuksena ja hankittuna kokemuksena tai asenteena ja joita alalle oli aikanaan motivoinut kutsumus ja hengellinen vakaumus, sanallistivat ammatillista identiteettiään olemisen, yhteyksien luomisen ja hengellisen kanssakulkijuuden kautta. Ne, joille osaaminen oli saatua koulutusta ja hankittua kokemusta tai asennetta, mutta alalle oli aikanaan motivoinut saatu apu tai esimerkki, tai jotka olivat sattumalta päätyneet alalle, kuvasivat ammatillista identiteettiään muita useammin kasvattajana (kirkon, kristillinen) tai oman työalansa kautta. Ohjaajana toimimisen kautta (työn, oman työalan tai ohjaamistoiminnan ohjaamisen) identiteettiään kuvasivat ne, joille osaaminen oli taitoja tai persoonan ominaisuuksia, ja alalle motivoituminen oli tapahtunut saadun avun ja erimerkin tai sattumaksi koetun tapahtumaketjun seurauksena.

Teksti: Ulla Ruusukallio

Tutkimus on aineistolähtöinen tapaustutkimus kuudentoista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa työskentelevästä yli 50 -vuotiaasta nuorisotyönohjaajasta.

Ulla Ruusukallio: Kasvattajat takakaarteessa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yli 50 -vuotiaiden nuorisotyönohjaajien käsitykset omasta ammatillisesta osaamisesta ja kollektiivisesta asiantuntijuudesta työelämäkulussa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma, 115 sivua, 2 liitesivua