Oriveden Opistoa ei enää ole

Teksti: Mirjami Ekholm

Perinteikäs Oriveden Opisto ehti toimia itsenäisenä kansanopistona yli sata vuotta ja nousta  suunnannäyttäjäksi vapaassa sivistystyössä ja taideopetuksessa. Ajan kuluessa vapaan sivistystyön lainsäädäntöä ja rahoitusta on muutettu. Vuonna 2009 OKM katsoi kehittämistarpeiden koskevan konkreettisimmin kansanopistoja ja yhdistämiset nähtiin keinoksi tiivistää oppilaitoskentän rakennetta ja parantaa toimintakykyä. Vuonna 2014 OKM:n rakenne- ja rahoitustyöryhmä esitti rakenteellista uudistamista ylläpitäjälähtöisesti ja ylläpitäjiä kehotettiin harkitsemaan toimintansa yhdistämistä muihin koulutusmuotoihin. Oriveden Opiston ylläpitäjänä yli 70 vuotta toiminut Kansanvalistusseura päätti luopua opistonsa ylläpidosta vedoten kestämättömiin ylläpitokustannuksiin. Opiston ystävät nousivat vastustamaan päätöstä. Vastustuksesta huolimatta Oriveden Opisto liitettiin vuoden 2015 alusta Ahlmanin ammatti-opistoon ja sen toiminta erillisenä kansanopistona päättyi. Uusi ylläpitäjä Ahlmanin koulun Säätiö sitoutui jatkamaan toimintaa Orivedellä, mutta jo vuonna 2016 säätiö päättikin keskittää opetustoiminnan Tampereelle syksyyn 2018 mennessä.

Toiminta Orivedellä ajettiin alas

Tarkoituksena oli antaa ääni Oriveden Opiston henkilökunnalle, jota muutos kosketti konkreettisesti. Pyysin heitä osallistumaan tutkimukseeni kirjoittamalla kirjoitelma. Sain yhden kirjoitelman. Entisiltä rehtoreilta sain vastauksia kysymyksiini. Otin tutkimukseen lisäksi mukaan Oriveden Opiston alasajoon liittyvää uutisointia verkossa tutkiakseni, mitä merkityksiä opistolle ja sen alasajolle mediassa annetaan. Tämä aineisto koostuu lehtiartikkeleista, Oriveden Opisto säilytettävä Orivedellä! –adressista ja sen keskustelukommenteista. Lehtiartikkeleista yksi oli raportti opiston pelastamiseksi järjestetystä paneelikeskustelusta.

Tutkimus on laadullinen, orientaatio ja tiedonhankintatapa aineistolähtöinen. Ontologisen orientaation lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi. Näin rakentuvan ja eri aineisto-osista koostuvan tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysi. Analyysissa käytin jäsennyksen apuna Jokisen ja Juhilan (2016) esittämää merkitysten, kommunikatiivisuuden ja kulttuurisuuden kolmiota. Teoreettisena viitekehyksenä käytin kansanvalistusaatteen ja kansan-opistoaatteen käsitteistöä. Analyysi eteni tapahtumien kronologista järjestystä seuraten interdiskursiivisuuden esiin saamiseksi.

Pääosapuoliksi mediassa määrittyivät alasajosta päätöksen tehnyt ylläpitäjä ja päätöstä vastustavat, opiston Orivedellä säilyttämistä kannattavat kansalaiset. Puolustajat ammensivat merkitykset kansanopistoaatteen kulttuurisesta kontekstista sivistysdiskurssissa, joka mukaili opiston 100-vuotishistoriikkia. Faktuaalistamisstrategioina olivat omakohtaiset kokemukset sekä kulttuuriset  ja sosiaaliset normit. Ylläpitäjä puolestaan tukeutui uusliberalistiseen talousdiskurssiin ja käytti strategiona vaihtoehdottomuutta ja kvantifiointia. Kumpikin tuotti ja luotti omaan diskurssiinsa. Lopputuloksena muodostui brändidiskurssi, jossa pelastettavaksi määrittyi Orivedellä säilytettävän opiston sijaan Oriveden Opisto –brändi, josta riisuttiin pois siihen olennaisina osina kuuluneet opiston sijainti, miljöö ja Lammen henki. Oriveden Opisto siirtyi itsenäisenä toimivana kansanopistona historiaan kansalaisten vastarinnasta huolimatta.

Henkilökunnan kohtalona oli sopeutua ylläpitäjän päätökseen. Kirjoitelman perusteella Oriveden Opiston alasajo herätti voimakkaita tunteita henkilöstössä. Ylläpitäjien toimintaa pidettiin lyhytnäköisenä ja moraalisesti tuomittavana. Kansanopistokentän kulttuurisessa kontekstissa sivistyshyödyn katsotaan kumuloituvan yhteiskuntaan viiveellä eikä talousdiskurssin kannattavuusmittareille ole tarjota vastinetta.

Valtakunnan tasolla Oriveden Opiston alasajo on yksi esimerkki opetus- ja kulttuuri-ministeriön ohjaaman rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanon seurauksista. Tutkimus osaltaan osoittaa, että kansanopistoaatteella ja kansanopistolla on edellen paikka ja tehtävä vapaassa sivistystyössä.

Mirjami Ekholm, Pro gradu, Tampereen yliopisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *