Antropologi Tim Ingoldin mukaan modernia aikaa luonnehtii länsimaissa “inversion logiikka”, jolla elämän moninaisuus jatkuvasti sulkeistetaan identiteetin, paikan ja vallan sisäisiksi rakenteiksi. Aikana jolloin esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja pakolaisvirtoihin vastataan yhä sisäänpäinkääntyvämmällä politiikalla, inversion tie on ilmeisessä kriisissä ja vaihtoehtojen etsiminen yhä kiireellisempää. Tässä post doc -tutkimuksessa identiteetin, vallan, tarinan ja historian inversioita pyritään purkamaan kahdeksalla lähinnä teatterin käytäntöihin pureutuvalla tapaustutkimuksella renessanssista nykyhetkeen. Teatteri toimii kompaktina mallina sekä inversiosta (maailma rajataan näyttämölle) että sen kätkemästä kulissien takaisesta työstä. Eri tieteistä nousevia kompleksisuuden malleja soveltamalla tutkimus kehittelee inversion vaihtoehdoksi eettisesti ja poliittisesti kestävää monikollisen performatiivisuuden teoriaa.

Tapaukset jakautuvat neljään ulospäin laajenevaan teemaan. Tutkittavat “inversiot” ja artikkelien aiheet ovat: 1. Ihmisyys ja identiteetti: renessanssihumanismi vs barokkiteatteri, psykologia vs Franz Kafkan tilanteisuus; 2. Toimijuus ja valtasuhteet: teatteriohjaajat (Craig ja Kantor) ja nukketeatterin metaforat; 3. Tila ja aika: ekologiset ja rihmastolliset näkökulmat skenografiaan (Nekrošius) ja dramaturgiaan (Bergman, Haavikko); 4. Historia ja etiikka: holokaustin toiseuttaminen vs historiallinen osallisuus (Meidän luokka), uusliberalismi vs ilmastonmuutos ihmisen performatiivina.

Koneen Säätiö, 9/2017–8/2020

Teemu Paavolainen
teemu.paavolainen@ uta.fi