Laulamista voidaan pitää ihmiselle luontaisena toimintana. Sosio-kulttuuriset normit määrittävät kuitenkin usein hyväksyttävän laulullisen ilmaisun luonteen ja jakavat ihmiset laulaviin ja laulamattomiin. Tutkimuksessani tarkastelen aktiivisia laulunharrastajia, joiden ääni-ilmaisu ei täytä perinteisiä hyväksyttävän laulamisen kriteerejä ja joiden ilmaisumahdollisuuksia vallitsevat arvostukset ja käsitykset rajoittavat.

Laulamisessa on keskeistä kehon aistimusten ja lauluäänen välisen yhteyden tunnistaminen. Esimerkiksi eri sävelkorkeuksien ja äänenvärien tuottaminen paitsi kuulostaa myös tuntuu kehossa erilaiselta. Voidaankin ajatella, että laulamisen esteettinen merkitys ei liity ainoastaan tuotettuun ääneen vaan kytkeytyy myös samanaikaisiin kehollisiin aistimuksiin. Olen valinnut tutkimusprojektiin osatutkimukset, joiden avulla valotan kehotietoisuuden ja äänen suhdetta laulamisessa tuomalla esille tilanteita, joissa tuo suhde on jollain tavalla tullut haasteelliseksi, murtunut, vääristynyt tai se puuttuu lähes kokonaan.

Tutkimukseni kuuluu etnomusikologian alaan, jonka lisäksi fokus on ihmisäänen ja laulun tutkimuksessa. Teoreettis-filosofiselta kannalta työni hyödyntää ja kehittää muun muassa pragmatistisen estetiikan, soomaestetiikan, kulttuurisen fenomenologian, vammaistutkimuksen ja vokaalisuuden tutkimuksen (voice studies) käsitteistöä. Tutkimuksen menetelmällinen lähestymistapa on etnografinen.

Tutkimukseni pääkysymyksenä on: Millaisia ovat kuurojen, laulutaidottomien ja ääniongelmaisten laulunharrastajien vokaaliset kokemukset ja miten niissä ilmenevä esteettinen kehotietoisuus lisää ymmärrystämme laulamisen merkityksestä inhimillisenä ja kulttuurisena toimintana? Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille laulamisen arvo esteettisenä toimintana ja kokemuksena riippumatta siitä, mikä on laulamisessa tuotetun äänen esteettinen laatu perinteisin mittarein (sävelpuhtaus, rytmien tarkkuus, äänenlaatu jne.) tarkasteltuna.

Laajempana tavoitteena tutkimuksessani on pohtia perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, millaista kehollis-äänellistä toimintaa voi ylipäätään pitää laulamisena. Voiko esimerkiksi olla laulamista ilman selkeitä sävelkorkeuksia, ilman selkeää rytmiä tai jopa ilman ääntä? Lisäksi pyrin osoittamaan, että kehotietoisuuden esteettisten näkökohtien huomioimisella voidaan saavuttaa entistä syvempi ymmärrys niin laulamisen kokemuksellisesta, sosiaalisesta ja yleisinhimillisestä merkityksestä kuin myös siitä, miksi laulaminen usein kiinnostaa niin laulutaitoisiksi kuin laulutaidottomiksi miellettyjä ihmisiä.

Tutkimuksen teoreettisena tavoitteena on kehittää vokaalista soomaestetiikkaa, joka kasvattaa ymmärrystä ihmisestä kehollisena, aistivana ja äänellisenä olentona sekä tutkii ihmisen moninaisia vokaalis-sensorisia ja esteettisiä suhteita ympäristöönsä ja muihin ihmisiin. Lisäksi sen tehtävänä on demokratisoida kulttuurimme äänellisiä käytäntöjä kyseenalaistamalla vallitsevia äänellisiä normeja ja nostamalla esille äänenkäytön muotoja, jotka ovat jääneet aiemmin marginaaliseen asemaan.

Anne Tarvainen, FT
Postdoc-tutkimus
Tampereen yliopisto,
Viestintätieteiden tiedekunta
Rahoittaja: Koneen Säätiö

Lisätietoja: www.annetarvainen.fi