TaRCin kevätseminaarissa perjantaina 26.4. pohdittiin julkisessa keskustelussa tutuksi käynyttä teemaa eli informaatiovaikuttamista lähes 30 hengen voimin. Kymmenen seminaaripuhujan esityksistä kävi selväksi yhtäältä teeman laaja-alaisuus ja toisaalta sen tutkimukseen liittyvät moninaiset ongelmat.
Teemaa purettiin historian, kasvatustieteen, viestintätieteiden, valtio-opin ja informaatiotutkimuksen näkökulmista. Puheissa kävi ilmi useampaan otteeseen se, kuinka informaatiovaikuttaminen on sanana varsin tuore. Se on tullut Suomessa laajempaan käyttöön viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana, ja se ymmärretään varsin vahvasti sotatieteellisestä ja Venäjä-painotteisesta katsannosta käsin.
Seminaariesiintyjät kuitenkin osoittivat tämän ajattelutavan tarvitsevan täydennystä. Pelkistetystä viholliskuva-ajattelusta on päästävä eriteltympään ja analyyttisempään lähestymistapaan. Tämä vaatii paitsi itse käsitteen määrittelyn parantamista myös sen eri ilmestymistapojen monitieteistä erittelyä.
Käsitteenmäärittelystä tilaisuudessa kuultiin jo kiinnostavia havaintoja, Useampi puhuja pohti, kuinka informaatiovaikuttamisen käsitteessä on suuria yhtäläisyyksiä aiemman propagandan käsitteen kanssa. 1900-luvun taitteessa tsaarin ajan Suomessa saatettiin taas puhua lietsonnasta ja agitaatiosta, kuten Sami Suodenjoki esityksessään totesi.
Tämän terminologiaviidakon purkaminen ja selvittäminen olisi jo omalta osaltaan hyödyllistä. Sillä voitaisiin saada parempi selvyys siihen, missä sallitun informaatiovaikuttamisen rajat kulkevat. Nyt rajojen epäselvyys aiheuttaa paljon ongelmia, kuten sekä Katja Valaskivi että Sirpa Virta ansiokkaissa puheenvuoroissaan totesivat.
Käytännön tasolla informaatiovaikuttamisen erilaisten muotojen tutkimuksestakin saatiin tilaisuudessa runsaasti esimerkkejä. Muutaman mainitaksemme: Antti Syvänen toi esiin kouluihin kohdistuvaa informaatiovaikuttamista ja siihen varautumista (joka on varsin puutteellista toistaiseksi), ja Elina Noppari perehdytti yleisöä suomalaisen vastamedian kuten MV-lehden tekijöiden toiminnan vaikuttimiin (moninaisempia kuin julkisesta keskustelusta ja MV-lehden väitetyistä Venäjä-kytköksistä voisi päätellä).
Viime aikoina vaalien yhteydessä käytyyn keskusteluun informaatiovaikuttamisen laajuudesta Suomessa Sami Borgilla oli puolestaan tarjota tuoreita ja hyviä uutisia. Laajan vertailututkimuksen mukaan disinformaation määrä Suomessa vuodentakaisissa presidentinvaaleissa oli kansainvälisesti vertailtuna hyvin vähäinen.
Tutkimuksellisesti pohdintaa herättivät käsitteiden lisäksi sopivat tavat perehtyä teemaan. Tuomas Harviainen pohti epätiedon leviämisen ja luottamuksen menettämisen mekanismeja yhdistelemällä viestintätieteiden ja kognitiivisen uskontotieteen teorioita. Vastaavanlaista monitieteisyyttä kaivattaneen aiheen parissa jatkossakin.
Samoin keskustelua herättivät myös tutkijoiden mahdollisuudet päästä setvimään informaatiovaikuttamista käytännössä. Pääsy tutkimusaineistoihin on usein hankalaa, olipa sitten kyseessä vaikuttamisen turvallisuuskysymyksiä arvioiva politiikan tutkija tai aiheeseen big datan avulla perehtyvä informaatio- tai yhteiskuntatieteilijä. Tässäkin eri tahojen yhteistyöllä koetiin olevan mahdollisuus parantaa tutkimusedellytyksiä.
Tilaisuus ei synnyttänyt konkreettisia suunnitelmia tutkimusyhteistyöstä, mutta asiaa viedään eteenpäin vielä tämän kevään aikana. Kuullun yleiskatsauksen pohjalta osallistujat sopivat hahmottelevansa potentiaalisia workshop-teemoja, ja tavoitteena on, että yhden teeman tiimoilta järjestetään vielä ennen kesälomia kohdennetumpi tapaaminen.
TaRC kiittää kaikkia osallistujia eloisasta keskustelusta ja on mahdollisuuksiensa puitteissa mukana jatkotapahtumien järjestelyissä!